Oulu Nice Soccer eli tuttavallisemmin ONS on noussut ensi kaudeksi naisten jalkapalloliigaan, vaikka se hävisi kauden viimeisen ottelunsa kotonaan kokkolalaiselle GBK:lle maalein 0–1 (0–0).
Ylempää jatkosarjaa ennen viimeistä kierrosta johtaneen ONS:n sarjanousu sinetöityi sarjajumbo Turun Weikkojen ansiosta. Turkulaiset nimittäin voittivat samaan aikaan kotonaan ONS:n pahimman kiistakumppanin Vaasan Sportin maalein 1–0.
"On tämä niin käsittämättömän mahtavaa, ettei tätä oikein tajuakaan, mitä on tapahtunut", ilakoi ONS:n parhaimmistoon kuulunut oikea laitapelaaja Heini Toivonen.
"Tippa silmässä tässä ollaan", kuvaili tuntojaan puolestaan joukkueen valmentaja Ville Väisänen.
ONS:n pelaajien päät painuvat. Itku on kurkussa. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Tulostaulu kertoo tylyä kieltään. 90 minuuttia ja 0–1 GBK:lle. Peli on päättynyt. Sarjanousu SM-sarjaan tyrehtyi kalkkiviivoille.
Päävalmentaja Ville Väisänen peittää kasvonsa.
Kunnes.
Katsomosta alkaa kuulua kummia. Kännyköitään rassanneet joukot huutelevat vaihtopenkille, jossa riittää murhetta: "Ville, tiedätkö tilanteen?".
"En tiedä", vastaa Väisänen.
"TuWe johtaa 1–0."
Ensin räjähtävät vaihtopenkkiläiset. Sitten kaikki juoksevat kentälle, jossa jo eläviksi ruumiiksi valuneet punapaidat alkavat nousta ylös.
Sitten kiljuvat kaikki, vaikka Turun pelin tilanne ei olekaan lopputulos. Päävalmentaja tulee rauhoittamaan joukkojaan. Ei vielä, tytöt. Vielä se ei ole varmaa.
Kuluu piinaava minuutti. Kyllä. Totta se on. TuWe on voittanut Sportin. ONS:n sarjanousu on saanut sinettinsä.
Draaman kaari hipoo täydellisyyttä.
"Eihän meidän pitänyt nousta"
Oikealla sivustalla raatanut, kovia kolhuja pitkin ottelua saanut ja ONS:n ehdottomaan parhaimmistoon kuulunut Heini Toivonen on onnesta sekaisin. Sananmukaisesti.
"En osaa sanoa mitään, en osaa ajatella. Olikohan se meidän kohtalo nousta näin", Toivonen pyyhkii kyyneliään.
"Eihän meidän pitänyt nousta. Eihän sarjajumbon (TuWe) pitänyt voittaa Sportia", Toivonen äimistelee jaloissaan kymmenkunta ihailijaa.
"Nämä ovat mun valmennettavia, nollaykkösiä. Tulevia edustusjoukkueen pelaajia", Toivonen kertoo ylpeänä.
Jos osaavat tytöt herkistyä, tippa on myös valmentaja Väisäsen silmässä.
"Tämä on täyttymyksellinen hetki. Nostan tämä urani kohokohdaksi sen 1–0-johtomaalin viereen, jonka tein Ajaxin verkkoon Amsterdam-areenalla vuonna 2000", hollantilaista De Graafschapia tuolloin edustanut Väisänen hekumoi.
Väisäsen komennossa ONS on noussut yhdessä vuodessa yhdeksi johtavista naisten jalkapallojoukkueista Suomessa.
"Tämä on oululaisen ja koko pohjoissuomalaisen naisjalkapalloilun kannalta iso juttu", Väisänen julistaa.
Pitäisikö miesten ottaa naisista mallia?
"Suosittelen."
Surun itku muuttui ilon itkuksi
Kun loppuvihellyksestä on kulunut kymmenisen minuuttia, ONS:n pukukopista kuuluu kovaääninen jytämusiikki. Väisänen kiikutetaan perinteitä noudattaen kylmään suihkuun.
Kapteeni Niina Möttönen muistaa ottelun jälkeiset tapahtumat kristallin kirkkaasti.
"Ensin itkimme surusta, koska tiesimme, ettei Sport voi hävitä. Sitten itkimmekin ilosta", Möttönen kelaa.
"Tietysti olisi ollut kivempaa nousta voitolla, mutta pian tätä pientä kauneusvirhettä ei kukaan muista", hän muistuttaa.
Miten tätä juhlitaan?
"Bileet", huutaa Heini Toivonen pukukopin ovelta.
"Juu, me menemme Hietasaareen bilettämään. Siellä odottavat juomat ja ruoat", joukkueen kapteeni säestää.
Pelaajat tulevat kopista ulos yksi kerrallaan päämääränään Hietasaari.
Onko mitään kauniimpaa näkyä kuin suomalaisen naisen onnesta punaisena hehkuvat posket, joita sävyttävät kimmeltävän kirkkaat silmät ja nauravainen suu.
Työ on tehty.
Nyt nämä sankarittaret aloittavat juhlan, jonka he totisesti ovat ansainneet.
